Onnellisuusvalmennusta
Ylen onnellisuuden opas jakaa lohtua ja ideoita jokaisen ihmisen omaan onneen. "Elämä pelissä" - ohjelma pyörähti käyntiin maanantai-iltana 10.09. Kuin lämmittävämä liekkinä lama-ihmisen arkeen aina yhtä vilpittömän tyytyväiseltä kuulostavan Marko Bjurströmin juontamana.
Hän on oikea ihminen tyrkkimään suomalaista tanssin pyörteisiin ja itsensä löytämiseen. Voi jopa käydä niin että joku erehtyy yrittämään uutta onnellisuuden tietä! Markossa on jotain niin epäsuomalaista itseensä uskomista ja toisten kannustamista ettemme taida oikein tunnistaa hänen olemuksessaan mitään aikaisempaa kokemusta menneisyydessämme. Onko kukaan opettaja tai työnantaja, puoliso tai kaveri koskaan jakanut yhtä vuolaasti sinulle omasta iloisuudestaan?
Luulenpa uskaltavani väittää että muistamme ne useimmiten harvat kannustuksen ja positiivisen tukemisen sanat, joita joskus olemme vaikkapa opettajamme suusta kuulleet. Yhtä syvälle ovat painuneet kaikki kielteiset kommentit turhasta yrittämisestä ja liiallisesta luottamuksesta elämän voimaan ja itseemme. Siispä tarvitsemme tätä ohjelmaa!
Oletko sinä onnellinen?
Suuri ja ihmeellinen onnentunne valtaa joskus ihmisen mitä kummallisimmista syistä. Juuri äsken lankesi maahan rankkasade. Olen onnellinen että ehdin käydä koiran kanssa kävelyllä vanhan Rauman hiljaisilla kujilla ennen sitä.Yleensä ihmiset saattavat nimetä onnellisiksi hetkiksi lapsen syntymän, hääpäivän tai aivan arkisen hetken omasta elämästään. Minä olin lasten syntyessä aivan pökerryksissä, ensimmäisessä vihkimistilaisuudessani ranskalaisen pikkupaikan maistraatissa tunsin itseni lähinnä vaivaantuneeksi kuunnellessani rouva pormestarin puhuvan naisen velvollisuuksista miestään kohtaan mutta olenpa joskus tuntenut aitoa valtavaa onnentunnettajoskus vaikkapa toisen ihmisen läheisyydessä, niin että ajattelin sen olevan sopiva hetki kuolla. Ei tarvitsisi enää kokea eron tuskaa eikä kaikkea sitä ikävää mikä syntyy kun toinen katoaa ja kaiho jää.
Olen onnellinen kun maistan ensimmäisen kulauksen hyvin jäähdytettyä Gewürtztramineria, pihkaisen kirpeää valkoviiniä, olen onnellinen kun tajuan kuulla oikeasti mitä lapseni sanovat, siitä että he ylipäätään sanovat rehellisesti tunteensa julki olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Olen onnellinen että vanha ystäväni vastasi tekstiviestiini eikä ole unohtanut minua. Olen onnellinen että jaksan kävellä metsissä.
Mutta nämä ovat hetkiä. Ja suurimmaksi osaksi vapaa-ajan hetkiä. Miksiköhän suomalaiset haluavat yhä enemmän vapaa-aikaa? Ranskalaisten keskuudessa olemmekin omituinen kansa, joka neljän jälkeen kiirehtii autoonsa tai bussiinsa ja kirmaa kohti kotia tai ainakin jotain muuta määränpäätä pois työpaikaltaan. 35-tunnin työviikosta huolimatta en tunne ketään joka oikeasti työskentelisi yhtä vähän Ranskassakaan. Keskieurooppalaisessa työkulttuurissa työpaikoilla pysytään niinkauan aikaa kun ihmistä tarvitaan ellei hänellä ole tarkasti tunneista määrättyä työsopimusta. Massaa ja tulijoita riittää jokaiseen työhön ja harvojen työssä yhdistyy hyvä olo ja itsensä luova toteuttaminen. Eläkäämme me suomalaiset siis ainakin vapaa-ajalla niitä asioita harrastaen jotka tekevät meidät onnellisiksi vai miten?
Onnellisuuden ei siis pitäisi olla pakoa epämiellyttävistä tilanteista?
Onneksi meillä on oppaita. Olenkin lukenut niistä jo aikamoisen kasan. Ja "Elämä pelissä" -ohjelma tuo lisää opiskeltavaa ja tehtäviä. Miten siis esimerkiksi työssäni voisin tuntea onnellisuutta? Ovatko suomalaiset tulossa hulluiksi? Kansakunta rämpii lamassa ja työttömyydessä, yksinhuoltajat köyhyydessä, yksinäiset yksinäisyydessään ja työlliset ylitöissään? Vanhukset sidotaan sairaaloihin ja toiset työnnetään niistä ulos mahdollisimman pikaisesti jotta saataisiin lisää tehokkuutta. Hoitajat uupuvat työhönsä ja karkaavat vuorotteluvapaille. Ja kaikessa tässä pitäisi siis vielä yrittää olla onnellinen, niinkö?
Enää ei pystytä muuttamaan yhteiskunnallisia olosuhteita, on siis muutettava itseään, sisältäpäin? Alas barrikaadeilta tehostamaan sisäistä elämänlaatua. Mutta kun pelissä on minun elämäni, teen mitä tahansa kunhan siitä tulee siedettävämpää, parempaa, hauskempaa, onnellisempaa...
Kuinka monelta on ylipäätään kysytty, mikä tekee sinut onnelliseksi?
Vaikea kysymys jos sitä oikein ajattelee. Olen päätynyt siihen ikiaikaiseen totuuteen ettei onnellisuus tule ulkoapäin. Se on minussa kaikki ja minun kuuluu sitä viljellä. Eräs tv-ohjelman ohjeista kertoo flow-menetelmästä, jolla pyritään keskittymään ja omistautumaan juuri siihen mitä parhaillaan tekee, vaikka se olisi kuinka yksinkertaista tahansa. Kaikki rakentuu pienistä palikoista. Teen nyt vain tämän ja teen sen hyvin. Naisen elämässä tuollainen usein on kovin mahdotonta: kädet ja aivot ovat täynnä kaikenlaista toinen toisensa lomassa suoritettavaa toimintoa jonka sitoo yhteen sosiaalinen puhe, liikehdintä, liima, jolla ehkä muuten hajoavat elementit lentäisivät taivaan tuuliin. Hmm.. ehkä otan tämän pienen vinkin tarkasteltavaksi lähemmin.
Onnellisuus ja sen edistäminen alkaa vaikuttaa todelliselta tehtävältä. Menen alakertaan ja nostan pyykit terassille kuivumaan. Keskityn siihen miten se tekee minut onnelliseksi, hengitän sisään kaikkea hyvää ja ulos kaiken negatiivisen itsestäni... seuraan tilannetta. Ensi maanantaina olen taas viisaampi nähtyäni ohjelman. Ja tässä tulee päivän mietelause: tee sinäkin testi, tämä on vilpitöntä mainontaa josta en ole saanut puoluetukia enkä lahjontaa eikä minua voidan epäillä velallisen epärehellisyydestä: onnellisuudessa ei voi tehdä konkurssia!
Siis tässä tulee lahjomaton linkki!Onnellisuustesti.
